Hapansilakka on tunnettu herkku Pohjois-Ruotsista ja luultavasti yksi maailman eniten mustamaalatuista herkuista. Minä olen hapansilakkaintoilija! Mutta siinä on yksi ongelma. Hapansilakassa on äärettömän luotaantyöntävä tuoksu. Jos suljet silmäsi, voit helposti kuvitella olevasi kaatopaikalla tai viemäristössä.

Kriitikot väittävät usein, että silakka on mädäntynyttä. Se ei ole totta, silakka on suolattu ja käytetty, ensin avoimissa altaissa ja sen jälkeen muutama vuosi säilykepurkeissa. Siinä ei ole mitään kummallista, kautta aikojen on ruoan käyttämistä käytetty säilöntämenetelmänä monissa paikoissa. Rooman valtakunnan aikana valmistettiin esimerkiksi “garum colturaa” teollisessa mittakaavassa, kalakastiketta, joka perustui käytettyyn anjovikseen, ja jota käytetään tänäkin päivänä italialaisessa keittiössä. Hapankaali on toinen esimerkki rakastetusta ja joskus parjatustakin käyttämällä valmistetusta ruoasta.

Hapansilakan tuoksu on johtanut moniin Youtube-videoihin. Videoissa saattaa olla amerikkalaisia nuoria, jotka avaavat säilykepurkin pahasti irvistellen, tai japanilainen, joka syö suoraan purkista kuin eräänlaisena miehisyyskokeena. Se on suunnilleen yhtä älykästä kuin Tabasco-kastikkeen juominen suoraan pullosta kuin se olisi virvoitusjuomaa.

Ainoa positiivinen video, jonka minä olen siellä nähnyt, on se, jossa TV-kokki Jamie Oliver (ensin erittäin epäilevästi) kokeilee sitä ja antaa sille hyväksyntänsä.

En tiedä, onko mahdollista syödä ruokaa pyykkipoika nenässä, vaarana on se, että se tekee kipeää. Tuoksua ajatellen olen sen vuoksi kerännyt tähän joitakin ohjeita, jos joskus sattuisit uskaltautumaan maistamaan hapansilakkaa:

1.) Syö ulkona.

2.) Ilmoita naapureille (jotta he eivät luule viemäriputken rikkoutuneen).

3.) Pidä turvallinen etäisyys - vähintään kymmenen metriä – ruokapöydän ja säilykepurkin välillä.

4.) Avaa purkki kylmässä vedessä, joko kattilassa tai sangossa.

5.) Huuhtele hapansilakat kaljalla ja laita ne tarjoiluvadille.

6.) Levitä muovikelmu hapansilakkafileiden päälle ja ota ne esiin vähitellen.

Tämä menetelmä vaimentaa hajua huomattavasti. Ulkona syömistä suositellaan lähinnä sen vuoksi, että tuoksu voi pureutua rakennukseen pitkäksi aikaa, ja naapurisovun vuoksi purkkia ei tulisi avata sisätiloissa useamman perheen talossa.

Nauti kala rieskan, voin ja viipaloitujen uusien perunoiden (mielellään manteliperunoiden), ohuesti viipaloidun sipulin ja kermaviilin kera. Näin tarjoiltuna hapansilakka on mielestäni herkullista!

Huomasin juuri ruokakellariini unohtuneen hapansilakkapurkin, jossa on parasta-ennen-päivämäärä vuodelta 2009. Purkki on melkein pyöreä, käyminen ei näköjään lakkaa. Nyt minun on huolehdittava siitä, ettei se räjähdä ennen kuin heitän sen menemään. Taitaa olla parasta jättää se ympäristölle vaarallisten jätteiden joukkoon... =)

Mutta älä säikähdä, hapansilakka on todellakin aitoa herkkua!