Piparkakkumuotti on ennen kaikkea ihana leivontaväline (vaikka minä mielelläni huomautan, että sitä voi käyttää moneen muuhunkin hauskaan!) Minä rentoudun leipää leipomalla, varsinkin jos saan olla yksin ja vaivata taikinaa sekä leikkiä sillä oman mieleni mukaan. Siihen sopivat piparkakkumuotit tosi hyvin! Käytän niitä tavallisesti tekemään kuvioita leipään, se on sekä nopeaa että helppoa ja siitä tulee huippu hienoa jälkeä!

Leipurinurani alkoi ollessani  14-vuotias. Eräällä pääsiäislomalla olin muutamia päiviä ystäväni luona. Eräänä iltapäivänä, kun meillä ei ollut mitään tekemistä, hänen äitinsä ehdotti, että voisimme leipoa. Ja se oli hauskaa.

Luulin, että leipoisimme kakkuja, siitä minulla oli vähän kokemusta, mutta ystäväni ehdotti leivän leivontaa. Sitä en ollut koskaan kokeillut. Ystävälläni Saralla oli siitä jonkin verran kokemusta ja me leivoimme yksinkertaisia sämpylöitä hänen jo aiemmin käyttämällään ohjeella. Se oli hauskaa ja lopputulos maistui ihanalta! Siitä päivästä lähtien olen ollut koukussa. Kun tulin kotiin, minun oli pakko kokeilla taas, omin päin. Sitten vauhti vain kiihtyi.

Kaivoin esiin kaikki leipäreseptit, mitkä vain löysin. Heti, kun olin koko lauantain kotona, tein siitä leivän leivontapäivän. Kun olin valmis, limppuja, sämpylöitä ja leipäsiä oli niin paljon, että ne täyttivät suuren pyykkikorin. Sitten alkoi sovittelu, kun piti saada suurin osa niistä pakastimeen.

Äitini oli aika kärsivällinen ja antoi minun touhuta, vaikka valtasin koko keittiön. Kun olin saanut päivän viimeisen pellin uuniin, keittiö näytti yleensä taistelukentältä. Eikä minulla ollut voimia eikä intoa siivoamiseen. Silloin äiti huolehti lopuista. (En ole koskaan ollut siivoamisessa niin hyvä kuin äitini, hän on mestari sillä alalla!) Pari kertaa hän huomautti, että olisi kiitollinen, jos en leipoisi niin paljon leipää yhdellä kertaa. Vain sen verran, että jaksaisin myös siivota jälkeni. Mutta se meni yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos… (Leipominen oli hauskaa, siivoaminen vain välttämätön pakko!)

Joka tapauksessa, joitakin reseptejä, joilla aloitin leipomisen, käytän vielä tänäänkin. Enimmäkseen en ole voinut olla muuttamatta niitä vähän, mutta perusta on sama. Yksi sellainen resepti on pellavansiemenleipä, joka löytyy reseptisivultamme. Toinen hyvä leipäresepti on tämä:

Täysjyväruissämpylät

50 g hiivaa

5 dl vettä

0,5 dl öljyä

1 rkl siirappia

1,5 tl suolaa

1 dl ruisjyviä

3-4 dl karkeita ruisjauhoja

7-8 dl vehnäjauhoja

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Murustele hiiva taikinakulhoon, helpoimpaa on käyttää yleiskonetta, joka alustaa taikinan puolestasi. Lisää vähän vettä ja sekoita, kunnes hiiva liukenee. Lisää suola, siirappi, öljy ja loput vedestä ja sekoita jälleen. Lisää sitten ruisjyvät ja melkein kaikki jauhot sekoittaen. Alusta taikinaa vähän aikaa (noin 5 minuuttia yleiskoneella ja vähän kauemmin, jos teet sen käsin). Anna sen sitten kohota peitettynä kaksinkertaiseksi, siihen menee 30-60 minuuttia.

Kaada taikina jauhotetulle leivinpöydälle. Nyt alkaa hauskin vaihe! Vaivaa taikinaa vähän ja jaa se kahteen osaan. Kauli toinen puoli paksuksi levyksi, noin 1,5-2 cm paksuiseksi. Käytä lasia, mukia tai teeleipämuottia ja ota pyöreitä sämpylöitä taikinasta. Laita sämpylät pellille (mielellään leivinpaperi alle) ja kokoa ylijäänyt taikina. Liitä se toiseen taikinapuolikkaaseen ja kaaviloi jälleen. Ota taikinasta taas sämpylöitä ja toista tätä niin kauan kun taikinaa riittää.

Valitse yksi tai muutama piparkakkumuotti ja paina kuvio jokaiseen sämpylään. Kasta muottia ensin hieman jauhossa ja paina sillä sitten sämpylää noin puoliväliin asti. Peitä sitten pelti leivinliinalla ja anna sämpylöiden kohota noin puoli tuntia. Paista sämpylät uunin keskiosassa noin kymmenen minuuttia ja anna niiden jäähtyä leivinliinojen välissä.