Tiedän, otsikossa on kirjoitusvirhe. Jeesus kertoi vertauksessaan laupiaasta samarialaisesta. Toisaalta tuskin kukaan enää tietää, keitä ne samarialaiset oikein olivatkaan. Mazariinit ovat sitä vastoin tunnetumpia, olivatpa sitten laupiaita tai eivät.

Tosiasiassa samarialaiset olivat osa Palestiinan kansaa, joita juutalaiset tuohon aikaan katselivat kysyvästi pohtien, olivatko he oikeita juutalaisia tai oliko heillä ylipäätään oikea usko. Tosi uskovien ei olisi tullut olla vääräuskoisten kanssa missään tekemisissä. Mutta Jeesus puhui raamatun mukaan mielellään ”sopimattomien” henkilöiden kanssa – aina prostituoiduista roomalaisiin – siispä ei ollut lainkaan omituista, että hän käytti samarialaista esimerkkinään siitä, kuinka ihmisen tulisi olla kanssaihmisten seurassa.

Vertauksessaan hän pilkkasi yhteisönsä uskonnollista eliittiä osoittamalla, kuinka he viis veisaavat kadulla makaavasta, vahingoittuneesta henkilöstä. Hienostelevat ihmiset kävelivät pois päin katsoen ohi. Ainoa, joka välitti loukkaantuneesta miehestä, oli juuri halveksittu samarialainen eli ihminen, joka näki kanssaihmisen. Meidän, jotka töykeästi katsomme mieluummin poispäin nähdessämme kärsimystä, ei ole helppo omaksua tätä yhtymäkohtaa (välttääkseen tällaiset epämukavuudet voi lukea Luukaksen evankeliumista luvun 10, josta vertaus löytyy).

Mutta tällä asialla ei ole mitään tekemistä kakkumuottien kanssa. Ehkäpä olen lukenut liikaa uutisia pakolaisia koskien... Ainoa asia, joka vastaa blogin teemaa, on väärin kirjoitettu otsikko. Saan todellakin keskittyä pysymään aiheessa tulevissa blogipostauksissani.

Laupias?