Onnellinen ja hilpeä pikku hiiri!

Silläkin uhalla, että kuulostan antiikkiselta, voin kertoa pitäneeni lapsuudessani äänikasettien kuuntelemisesta. Minulla oli tapana asettaa olohuoneen lattialle kaiuttimen läheisyyteen tyynyjä, ryömiä niiden päälle ja vain kuunnella ja kuunnella. Joitakin vuosia myöhemmin tunsin hieman houkutusta kuunnelluttaa lapsillamme joitakin vanhoja suosikkisatujani. Niinpä lähdin kasettijahtiin vanhempieni kellariin (josta löytyy vielä joitakin vanhoja aarteita...). Sieltä löysin sekä Peppi Pitkätossun, Keksijäkylän Lotan että Hyppelihiiren.

Onnistuimme löytämään kasettisoittimen ja olin jännittynyt ja täynnä odotuksia siitä, mitä lapsemme olisivat mieltä vanhoista suosikkikaseteistani. Miten naiivia minulta. Mitä sitä tyhjää.

Nauhaa ei voinut kuunnella, äänenlaatu oli aivan kamala! En osaa sanoa, oliko laatu huonontunut vuosien varrella vanhempieni kellarissa, vai olinko vain tottunut täysin toisenlaiseen äänenlaatuun noiden kasettien jälkeen. (Luultavasti molempia, voisi ajatella.) Tai ehkäpä kuuntelin nauhaa niin monta kertaa lapsena, että osasin tarinat lähes ulkoa ja äänen heikentyessä kaikesta kuuntelusta se ei vaivannut minua, sillä tiesin kuitenkin tarkalleen, mitä tuleman pitää...

Se siitä sitten. Keksijäkylän Lotan ja Pepin kohdalla tästä ei ollut niinkään haittaa, sillä ne ovat lainattavissa kirjastosta CD-levyllä. Mutta Hyppelihiiri ei. Siispä nettiin etsimään. Sieltä sen täytyisi löytyä! En saanut paljon osumia, mutta onnistuin lopulta löytämään jotain Myökki-Pyökki-metsän eläimet -otsikon alta, kasetin alkuperäisen nimen mukaan. Niin sain kokea vihdoinkin laulut Hyppelihiirestä, iloisesta trubaduuriista, joka lauloi ja viihdytti luottaen siihen, etteivät hänen ystävänsä antaisi hänen nähdä nälkää talvella. Lapseni pitivät siitä, mutta minä olin eniten innostunut! He eivät tietystikään saaneet mitään nostalgiapotkua siitä kaikesta...

Myöhemmin olen saanut selville, että Myökki-Pyökki-metsän eläimet ovat norjalaista alkuperää ja kuuluvat rakastetuimpiin norjalaisiin lastentarinoihin. (Ehkäpä sillä on jokin yhteys Eukko Pikkurilliin?) Se on Thorbjörn Egnerin kirjoittama, ja hän on norjalaisille aivan yhtä tärkeä kuin Astrid Lindgren ruotsalaisille. Arvelen, että Muumipeikko ja Tove Jansson ovat suomalaisten suosikkeja? Vai olenko väärässä? Korjaa, jos olen väärässä - pidän lastenkirjoista ja olen utelias!

Mutta takaisin Myökki-Pyökki-metsään. Kertomuksessa on myös muitakin eläimiä Hyppelihiiren lisäksi, muun muassa kiltti Karhuvaari ja viekas kettu. Ja useat laulut. Ihanin laulu kasetilla on mielestäni Kasvissyöjän laulu! Se oli paljon aikaansa edellä ja sopii täydellisesti nykypäivän vihreään aaltoon ja kaikille, jotka haluavat syödä enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa. Laulussa lauletaan muun muassa että

...Joka haluaa lihaa ruokaansa, tulee väsyneeksi ja laiskaksi sekä saa rumat hampaat!

Mutta että ...hän, joka syö palsternakkaa, porkkanaa, tilliä jne. tulee hyvin iloiseksi ja onnelliseksi saaden niin paljon energiaa, ettei pysy paikallaan!

Päivällisellä saattaa siis hyvinkin olla joitakin vihanneksia. ;) Ja ehkäpä piparkakku jälkiruoaksi.