Onko sinulla tapana vaivihkaa kurkata joululahjapaketteihin etukäteen? Se on luonnollinen impulssi lapsille, mutta uskottelen itselleni, että melko epätavallista aikuisten keskuudessa. Sellaisesta käytöksestä usein yksinkertaisesti kasvetaan ulos. Vai onko täällä joku, joka kurkkii lahjoihinsa etukäteen? Ehkä joukkoomme kätkeytyy useita viekkaita sala-avaajia?

Kaikin tavoin kunniallinen rouva lähipiirissäni kertoi, että hän avasi salaa paketin ennen jouluaattoa! Hän oli tuolloin arviolta 75-vuotias ja oli yötä lapsen ja lapsenlapsien luona.  Sohvasänky oli samassa huoneessa kuin joulukuusi ja lahjat, ja yöllä hän ei voinut enää hillitä itseään, vaan vaihvihkaa avasi yhden paketin, jossa oli hänen nimensä! 

Jos uteliaisuus on luonnevika, on se aika ihana sellainen. Useimmissa tapauksissa minun mielestäni uteliaisuus on positiivinen merkki elämänhalusta, se osoittaa, että henkilöllä on vielä unelmia jäljellä. Ehkäpä sen voisi nähdä jopa hyveenä. Esimerkiksi kun uteliaisuus ajaa ihmisen selvittämään, miten asiat sopivat yhteen. Se on liikkeellepaneva voima monissa tieteellisissä kehitysaskeleissa. Puhdas uteliaisuus varmasti pitää monia hauraita kehoja hengissä.

Tietysti uteliaisuus voi olla myös epäterveellistä. Esimerkiksi, jos ihmiset haluavat tietää asioita toisista vain puhuakseen heistä pahaa selän takana tai saadakseen heidät tanssiman pillinnsä mukaan. Se on kolikon toinen puoli. Mutta yhdistettynä hyvään tahtoon uteliaisuudessa ei ole mitään pahaa.

Minä en muista avasinko minä lahjoja salaa lapsena. Se rikos on siis ainakin vanhentunut. Toisaalta olen ostanut toisille sellaisia lahjoja, joihin itse haluan päästä käsiksi. Se ei ole kovin mukavaa. Jos esimerkiksi ostaa levyn siskolleen siksi, että haluaa itsekin kunnella sitä (mikä on tuplasti väärin, sillä kopioiminen on laitonta) tai jos ostaa vaimolleen kirjan, koska haluaa itse lukea sen. En siis ole täysin syytön itsekään…

Juuri tällä hetkellä luen kirjaa, jonka ostin tarkoituksenani antaa se joululahjana. Mutta päädyin lukemaan sen itse paljon ennen joulua. Ehkä tämä on rajatapaus. Eihän ole väärin antaa käytettyjä tavaroita lahjana. Pikemminkin se on ympäristöystävällistä. En siis tehnyt sitä uteliaisuudesta vaan rakkaudesta luontoon!

Eiköhän tämä ollut hieno kuvaus uteliaisuudestani?