Muutama vuosi sitten kansainvälisen naistenpäivän yhteydessä kuuntelin lasten radiohaastatteluja (ja siteeraan suoraan omasta muististani). Haastattelija kysyi, kuinka lasten vanhemmat jakavat kodin tehtävät. Eräs tyttö kertoi, että äiti laittaa ruuan, pyykkää ja siivoaa. Vaikutti siltä, että hän yksinkertaisesti teki kaiken. Mutta sitten tyttö kertoi isällään olevan vastuu suurista projekteista, kuten talonrakennuksesta. Haastattelija sitten kysyi, kuinka usein heillä oli tapana rakentaa.

• Ei paljon koskaan.

Lapsi oli ehkä ymmärtänyt työnjaon väärin. Isä on saattanut tehdä paljonkin sillä aikaa, kun tyttö oli koulussa. Tai ehkäpä he olivat yhteisymmärryksessä siitä, että isä teki 120-prosenttisesti palkkatöitä kodin ulkopuolella ja äiti osa-aikatöitä, mistä syystä hoiti myös kotityöt. Tai…ehkä heidän suhteensa vain oli kammottavan epäoikeudenmukainen…

En aio heittää kiveä lasitaloon (tai nuolta kumiveneeseen) tai ylipäätänsäkään ilmaista itseäni tähän aiheeseen liittyen juuri tänään, mutta tuon tytön sanat saivat minut ajattelemaan.