Vaimoni ja minä nautimme aamiaisen luonnossa yleensä muutaman kerran vuodessa. Pyöräilemme kosteikkoon, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä talostamme (vaihtoehtoisesti ajamme autolla, mutta se taas ei kuulosta yhtä hyvältä). Pakkaamme mukaamme kiikarit, istuinalustat ja eväsrepun ja suuntaamme tiettyyn paikkaan, jossa lintubongarit sekä ennen kaikkea kevätlinnut tapaavat kokoontua. Siellä on todella kaunista. Niin kuin luonnossa yleensä on.
Nyt en puhu mitään töyhtöhyypistä, telkistä tai pikkulinnuista, joita tienoolla usein näkee. Se on vaimoni aluetta. Totta puhuakseni minun on vähän vaikea erottaa lintuja toisistaan niiden ääntelyiden ja ulkonäön perusteella. Äänet ovat keskenään hyvin samankaltaisia, ja linnut ovat harvoin niin pitkään paikallaan, että ehtisin nähdä ne kunnolla. Omaa aluettani on ennemminkin aamiainen.
Lähden mielelläni lintubongausaamiaiselle kahdesta syystä:
1. Vietän mielelläni aikaa vaimoni kanssa. Hän innostuu todella, kun kevätlinnut saapuvat.
2. Tykkään aamiaisesta. Se maistuu erityisen hyvältä luonnossa.
Luonnossa nautitun aamiaisen ei tarvitse olla kovin ihmeellinen. Kahvi, voileivät ja mahdollisesti keitetty kananmuna riittävät pitkälle. Mukana saa olla mielellään lisäksi joku hedelmä, esimerkiksi appelsiini, joka on kuorittu ja pilkottu lähtiessä. Mutta on toki mukavaa syödä aterian päätteeksi vielä jotain makeaa, varsinkin jos tulee viipyneeksi retkellä pidempään.
Parin pikkuleipämuotin ja murotaikinan avulla voi tehdä todella hyviä leivonnaisia!
Resepti löytyy täältä: murokeksit
